Eväsretki

Kuva: Pinterest Heiiii! Aloin eilen lukemaan kirjaa nimeltä Emilia Kent: Runotytön tarina jatkuu. Kyllä, luitte oikein. Tämä kirja ei siis ole Montgomeryn kirjoittama, mutta silti ihan okei tähän mennessä. En tosin tiedä, johtuuko kriittisyyteni siitä, että kirja ei vain ole itse Montgomeryn... Joka tapauksessa tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa jonkinlaisen teksin, jaaa... tässä se on! (^ o ^) Blythe käveli sammalen reunustamaa kivipolkua kohti Taivaansinen kartanoa. Hän oli ollut puutarhassa jaloittelemassa suurten, sinisten ruiskaunokkien ja tarhaneitojen keskellä. Lorena-äidin lempiväri oli aina ollut sininen, eikä kartanossa millään voinut käydä huomaamatta sitä. Puutarhan kukat olivat melkein kaikki sinisiä, pihamaalla riippuvan pyykkinarun mekot olivat usein sinisiä ja monien kartanon huoneiden seinillä oli sininen tapetti. Jopa Taivaansinen kartano oli kauniin sininen; siitä nimi tulikin. "Blythe, tule harjaamaa siskosi hiukset!" kuului huuto jostakin sisältä. Se