Kastehelmin vihkojen kätköissä
Helou! Edellisestä postauksesta on taas kerran vierähtänyt jonkin verran aikaa, mutta on ihanaa taas postata tänne hyvällä mielellä jotakin.
Tässä postauksessa on joitakin tekstejä vihkojeni kätköistä, jotka olen vain jättänyt sinne ja sitten unohtanut. Jotkit näistä ovat vanhoista kirjoitusvihoistani, jotkut taas tämänhetkisestä.
Tupa järven rannalla
Hiivin kenenkään huomaamatta olohuoneeseen, jonka ikkunoista oli suora näkymä peilityynelle järvelle. Tarkkailin metsäisen rantapolun ja kotoisan olohuoneen yhdistymää ikkunan heijastuvasta pinnasta. Kuinka pienten puunlehtien siluetit osuivat vasten takan loimuavia liekkejä, miten liuskekivien ääriviivat piirtyivät sohvan ja värikkäiden huopien keskelle.
Heijastus
Kosketan pintaa,
ikkunan lasia.
Odotan,
odotan näkeväni
pihakeinun,
ruusut kuihtuneet.
Sen sijaan
näen tytön,
joka hajoaa
palasiin,
pieniin siruihin.
Sellaisiin
ongelmiin
joita kukaan
ei koota osaa.
Sitten tajuan.
Tyttö olen minä.
Kummitustalo
Kokeilin varovasti porttia - se oli lukossa. Nostin katseeni taloa kohti, ja kuvittelin nähneeni verhon heilahtavan eräässä ikkunassa. Talonhan piti olla autio.
Koitin seuraavaksi hivuttautua portin ja kylmän, märän maan välistä pihalle. Tällä kertaa onnistuin. Kiiruhdin talon ovelle, ja painoin kahvasta. Ihmeekseni se ei ollut lukossa. Hiivin taloon sisälle, mutta pysähdyin lähes heti, kun olin saanut molemmat jalkani seinien sisälle. Portaikossa seisoi joku.
Karkkipäiviä
Tiedätkö säkin ne hetket, kun makaat sun sängyn pohjalla ja odotat, että on sun aika lähteä täältä? Entä ne, kun istut kyyryssä suihkun seinää vasten ja täriset siitä kaikesta paskasta, mitä sun sisällä on?
Joo, mäkin tiedän. Ja tiedänpä vielä erittäin hyvin. Vuosien mittaisella kokemuksella.
Mutta silti sä ehkä tiedät ne hetket, kun naurat sun kaverien kanssa rannalla ja hypit jääkylmässä vedessä, vaikka tiedät, että tuut saamaan siitä vähintään flunssan. Tai ne hetket, kun laitat kuulokkeet korviin ja löydät Spotifystä sen kauan kadoksissa olleen biisin?
No, mä tiedän nekin hetket, ja mulla on tapana kutsua niitä karkkipäiviksi. Mieti sitä vaikka näin: Välillä koulussa on pahaa ruokaa, ja joskus kotonakin. Mutta oi sitä riemua kun tulee lauantai ja karkkipäivä. Pahoista ruoista selvii aina, oli se sitten karkkipäivän tai jonkun muun voimalla. Aina.
Heihei, seuraavaan postaukseen! <33
Ihania! Varsinkin Heijastus — se oli suosikkini.😉
VastaaPoistaMutta huomasin, että Kummitustalon toisiksi viimeisellä rivillä oli virhe sanassa ”saanuy”, joka nyt pisti silmääni, mutta kivoja oli.
Kiitos! Hups, kävin korjaamassa virheen. Hyvä kun huomautit!
PoistaOmfg, Helmi. Mua pelottaa, että miten sä voit osata kirjoittaa näin hyvin oikeasti. Mun lemppari oli ehdottomasti Karkkipäivä, mutta myös Heijastus oli aivan mahtava (TAI SIIS MÄ PIDIN KAIKISTA, MUTTA NUO KAKSI OLIVAT IHAN EHDOTTOMAT SUOSIKIT). Siis miten sä voit keksiä näin täydellisiä aiheita? 🧡 Mutta okei, miksi sä osaat käyttää eri sanoja näin hienosti ja muuten vain kuvailla sitä tunnetta. Mä meinasin oikeasti alkaa itkemään, kun luin näitä (ei paras idea, I know, koska oon junassa :)). Siis mä en muista mitä mä kommentoin edelliseen postaukseen, mutta susta tulee vielä maailman paras kirjailija joskus. Kunpa mäkin olisin yhtä hyvä kirjoittamaan kuin sä 🖤
VastaaPoistaMä tiedän erittäin hyvin, että mä en saisi nauraa, mutta mun huonon huumorintajun mielestä se, että sä alat melkein itkemään junassa mun tekstien takia kuulostaa jotenkin tosi kummalliselta 😂 Kiitos kuitenkin paljon, mahtava kommentti, niin kuin säkin!
PoistaAwwws, mahtavia! ❤️ Mä en tiedä mikä on paras, mä rakastan näitä kaikkia! Näiden ansiosta mä tajusin entistä selvemmin, että sinussa on lahjoja mihin tahansa. ❤️
VastaaPoistaVoi kiitos! Perho, et uskokaan kuinka kultainen olet 🤎
PoistaAPUA, LIIAN TÄYDELLISTÄ! No niin, menenpä tästä lukemaan ne uudestaan ja sekoamaan...
VastaaPoistaAww, kiitos tuhannesti!
PoistaIhaniaaaa!!!❤️❤️❤️❤️ Mä, en, kestä!!! Nämä kaikki on vaan omalla tavallaan täydellisiä<33333 Ja paras oli ehdottomasti Karkkipäiviä!
VastaaPoistaKiitos niin paljon 🤍 ”Karkkipäiviä” oli varmaan munkin mielestä paras :)
PoistaApua, miks nää kaikki kommentit on näin siirappisia 😂 No okeiokeiokei, OLIVATHAN NÄMÄ AIVAN MAHTAVIA. Siis sä käytät sanoja aivan upealla tavalla, sä osaat kuvailla, luoda tunnelmaa, käyttää vertauksia <3 Sanonpahan vaan, että Karkkipäivä oli aivan ihana - ihanalla tyylillä kirjoitettu, ihana aihe, vahva 🧡 Myös Heijastus oli aivan upea, ja kahdessa muussakin olet onnistunut luomaan tunnelmaa hyvin, mutta ne tuntuvat jäävän vähän kesken? Tiedän, että se on ideakin... Mutta ne tuntuvat vain keskeytyvät vääränlaisella tavalla, en osaa selittää.
VastaaPoistaSä jäät aina kiusaantuneena seisoskelemaan seinän viereen, kun ihmiset alkaa tunteilla :D
PoistaKiitos, kiitos, kiitosss! Apua, mä en osaa puhua enää <33
Poista*tuijottaa läppärin ruutua*
VastaaPoistaET OLE TOSISSASI, HELMI. LIIAN HYVÄ. LIIAN HYVÄ. KARKKIPÄIVIÄ OLI AIVAN MAHTAVA JA SEN TIESI JO NIMESTÄ.
Yksinkertaisesti mahtava postaus, kiitti ja kuitti :)
SIIS OLIVIA HERRAN JUMALA. Kiitos oikeasti, mä en kestä. Kiitos!!
Poista