Höpinää Harry Potterista

Kuva: Pinterest

| Spoilerivaroitus |

Tervetuloa taas uuteen postaukseen, kaikki 🌟

Tänään postauksen nimen mukaisesti höpistään Harrysta, Hermionesta, Ronista, Tylypahkasta - ja ylipäätään velhomaailmasta. Alkuperäinen idea on mahduttaa tänne postaukseen suurinpiirtein kaikki mahdollinen: Lempihahmot, inhokkihahmot, oma tupa, mielipiteet oppiaineista, mutta ei shippejä. Tuntuu jotenkin… en mä tiedä. Tai sii eikö hahmot kuulu toisilleen sillä tavalla kuin ne on kirjoissa? Mitä järkeä on vaikkapa shipata Harmionea ja Drarrya (anteeksi kaikki Drarry-fanit, mutta se on oikeasti kamalin shippi ikinä), kun Harry kuuluu Ginnylle. Sehän on itsestään selvää 😩 (Okei, kyllä tähänkin löytyy yksi poikkeus: Romione. Ei se nyt niin kamala ole, mutta jotenkin vähän teennäinen…)

Lempihahmot

Tähän alkuun täytyy huomauttaa, että nämä ovat oikeasti muuttuneet p-a-l-j-o-n. Jos olet joskus kuullut minun sanovan tyyliin ”Oumaigaad Hermione on parasta mitä velhomaailmalle on ikinä tapahtunut!” Hmm, ehkä käytännössä, mutta valitettavasti hän ei enää yllä kärkiviisikkoon, vaikka ihana persoona hän kyllä on!

1. George Weasley - Jos joku tulee väittämään, ettei George muka ansaitsisi ykköspaikkaa, joudun valitettavasti hankkimaan haulikon jostakin ☺️ Siis oikeasti, George on mahtava ilopilleri, ja tietenkin Fred myös. Toisaalta George on ehkä hieman rauhallisempi ja syrjemmäs jätetty kuin Fred, sillä yleensä kaksosista Fredhän on se, joka aloittaa konnankoukut ja niistä kertomisen - sitten George yhtyy mukaan ja vaikkapa jatkaa Fredin lauseen loppuun. Jotenkin se ehkä tuo vähän tasapainoa jekkuilijan rooliin ja hahmosta saa uskottavamman ja monipuolisemman.

Plussana tietenkin seitsemännen kirjan traagiset tapahtumat: Harry kuljetetaan Likusteritieltä pois kuuden vale-Harryn ja seitsemän saattajan kanssa. Hommahan siis menee niin, että kolmetoista henkilöä tulee Likusteritielle, ja heistä kuusi muuntautuu monijuomaliemen avulla Harryiksi. jokainen Harry lentää saattaja mukanaan yhteen suojattuun taloon niin, etteivät kuolonsyöjät tiedä, mikä Harryista on juuri se aito ja oikea. No, oikea Harry Potter lentää Hagridin moottoripyörän kyydissä Nyphadora Tonksin vanhempien talolle, ja matkalla Harry paljastuu kuolonsyöjille ja tappokirous osuu Hedwigiin. Lopuksi, kun Harry ja Hagrid ovat turvallisesti Tonkseilla, heidän on määrä tavata muut Kotikolossa. J.K:n mielestä yksi vakava tapaturma ei kuitenkaan selvästi ollut tarpeeksi, sillä kun George ja hänen saattajansa (oliko hän mahdollisesti Lupin?) ilmiintyvät Kotikoloon, Georgelta puuttuu toinen korva. Erittäin hauskaa, eikö olekin 😩 Viimeisenä, muttei suinkaan iloisimpana Fred kuolee Tylypahkan taistelussa, ja kaksosten pilapuoti, tai vähintäänkin sen idea kaatuu lähes kokonaan. Ei ainakaan omasta mielestäni Pilapuoti ole enää sama ilman toista puoliskoaan :(. Lisäksi on teoria, ettei George olisi pystynyt enää loihtimaan suojeliusta Fredin kuoleman jälkeen, sillä kaikki hänen onnelliset muistonsa liittyivät Frediin. Oikeasti, kuinka surullista!

2. Luna Lovekiva - Ensimmäisenä sanon (vaikka tämä ei hirveästi itse hahmoon liitykään), että tiedän, kuinka varmasti moni on vihainen Lunan sukunimen käännöksestä, sillä itse kuulun siihen porukkaan myös, mutta kirjoitan sen tänne Lovekivaksi, sillä silloin pitäisi kääntää muutkin sukunimet, ja se tuntuisi jotenkin kummalliselta. Itse olen esimerkiksi tottunut sanomaan Cornelius Toffee, enkä tältä istumalta muista läheskään kaikkia alkuperäisiä nimiä, kun en ole kirjoja koskaan englanniksi lukenut ja elokuvienkin katsomisesta on vierähtänyt parisen vuotta. Ne pitäisi muuten katsoa jossakin kohtaa 😌

Anyway, Luna on jotenkin tosi mielenkiintoinen hahmo. Hänen persoonallisuutensa on yksinkertaisesti mahtava ja hellyyttävä. Sekin kohtaus, missä Harry ja Luna tapaavat, ja Luna lukee Saivartelijaa väärinpäin - mÄ eN kEsTä 💛 Viimeisessä kirjassa taas, kun Luna on Ollivanderin ja Seamusin (vai oliko hän Dean…?) kanssa vankeina Malfoyn kartanossa, Luna on niin rohkea ja urhea, kun hän ei halua lähteä Billin ja Fleurin talolle Simpukkamökkiin, vaan haluaa jäädä auttamaan Harrya ja uhraa henkensä jo ties kuinka monennen kerran! En mä välttämättä olisi uskaltanut 😶

3. Dobby -  Dobby on heittämällä koko kirjasarjan avuliain, kiltein ja ystävällisin hahmo. Hän tulee jo toisessa kirjassa varoittamaan Harrya Voldemortin juonista avata salaisuuksien kammio, vaikka Harry ei ollut hänen isäntänsä, eikä siten voinut käskeä Dobbya tekemään mitään. Dobby siis tuli aivan omasta tahdostaan, ja yritti päälle päätteeksi kertoa Harrylle asioita, joita Lucius oli kieltänyt kertomasta!

Dobbyn uroteot eivät suinkaan pääty tähän, vaan neljännessä kirjassa hän esimerkiksi pelastaa Harryn kolmivelhoturnajaisissa ja tuo tälle kidusruohoa juuri ennen, kuin toinen koetus alkaa. 

Seitsemännessä kirjassa Dobbyn tarina kuitenkin päättyy, kun Harry, Ron ja Hermione ovat jääneet kiinni Fenrir Harmaaselän kaappariryhmälle ja heidät toimitetaan Malfoyn kartanoon. Siellä Dobby tiputtaa Aberfortin käskystä kattokruunun, ja samassa hötäkässä kolmikko pääsee Dobby mukanaan kaikkoontumaan Simpukkamökkiin. Juuri ennen heidän katoamistaan Bellatrix kuitenkin onnistuu nappaamaan puukon ja heittämään sen Harrya kohti. Kun Harry, Ron, Hermione ja Dobby sitten ovat turvallisesti Simpukkamökin pihalla, Harry huomaa puukon törröttävän Dobbyn rinnasta. J.K. on oikeasti aika ilkeä hahmoilleen, nyt kun miettii 😖

4. Sirius Musta - ehditte varmaan jo pelästyä, mutta kyllähän Sirius tälle listalle pääsi, totta kai! Sirius on seikkailunhaluinen, joskus ehkä hieman uhkarohkeakin, mutta eihän jännitys ikinä ainakaan kirjoissa ole pahitteeksi! Lisäksi Sirius oli Harrylle aivan mahtava kummisetä ja yritti kaikin keinoin pitää Harryn turvassa, mutta samalla myös iloisena. Se on oikeasti tosi ihana piirre 💛

Siriuksen kuoleman syypäistä mun mielipide ei kuitenkaan tule muuttumaan, sanokaa mitä sanotte. Syyllisiä on kolme: Dumbledore, Harry ja Kalkaros. Jos Dumbledore olisi vain voinut edes pikaisesti kertoa Harrylle tarkemmin, mitä kaikkea Voldemort voi hänen ajatuksissaan tehdä, Harry olisi osannut varauta paremmin ja estää koko Siriuksen kuoleman! (Tämähän siis johtuu siitä, että jos Harry ei olisi unessaan nähnyt Voldemortin kiduttavan Siriusta salaperäisyyksien osastolla ja lähtenyt sinne ystäviensä kanssa pelastamaan Siriusta (joka siis oli oikeasti turvallisesti Kalmanhanaukiolla), Sirius ei olisi joutunut tulemaan vuorostaan pelastamaan Harrya, eikä olisi siten kuollut ollenkaan.) Jos taas Kalkaros olisi jatkanut oklumeuksen opettamista Harrylle, Harryn unelta oltaisiin voitu välttyä. Käsi ylös, joiden mielestä Kalkaroksen pitää opetella lisää vuorovaikutustaitoja 👋 Harry taas olisi voinut panostaa ihan pikkuisen enemmän oklumeuksen opetteluun. Joo, hänellä oli paljon opiskeltavaa pälä pälä, mutta ihan pikkuisen. Ei se vie kuin parisen minuuttia.

5. Ginny Weasley - Kukapa muu, kuin Ginny! Hän on tooooooosi rohkea, fyysisesti vahva ja sinnikäs. Ginny tulee luultavasti lukijalle ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, kun hän alkaa olla enemmän oma itsensä Harryn lähellä. Silloin Ginnystä paljastuu to-del-la ihana persoona. Kun Harry alkaa lähentyä Chon kanssa, selvinnee, että Cho on juurikin sellaista tyyppiä, josta Harry ei pidä. (Olkaa rauhassa samanlaisia kuin Cho, minulla ei siis ole mitään sitä vastaan 😌) Cho itkee lähes jokaisella kerralla, kun Harry hänet tapaa, ja aika selvää on, ettei Harry suuremmin nauti näistä tilanteista. Ginny taas - hän on aikalailla päinvastainen. Hänellä on varmasti jo muutenkin rankkaa koulun kanssa, mutta silti hän joutuu kohtaamaan isänsä vakavan haavoittumisen ja kuolemanvaaran nuorempana, kuin kukaan muu perheestään. Ja taas kerran, kun Harry on lähdössä Ronin, Hermionen, Ginnyn, Nevillen ja Lunan kanssa taikaministeriön salaisuuksien osastolle (”pelastamaan Siriusta” lsdihföqigd 😩) , Ginny joutuu Ronin ja Hermionen kanssa istumaan heille näkymättömien Thestralejen selässä. Hrr. Värisyttää pelkkä ajatuskin…

Inhokkihahmot

1. Fenrir Harmaaselkä - Yllätys, se ei ollutkaan Pimento. Fenrir on vaan musta tosi… vastenmielinen. Hänen tapansa varmistaa että hän varmasti onnistuu puremaan lapsia ja tekemään heistä ihmissusia - ei kiva, ei kiva. Kirjasarjan lopussahan hän innostuu vielä puremaan ihmisiä muulloinkin, kuin täydenkuun aikaan. Oikeasti, yäk 😖

2. Peter Piskuilan - Vanha, ei-niin-kunnon P.P! Ei Pimentoa vieläkään, haha ☺️ Peterhän avautuu meille kunnolla vasta kolmannen kirjan lopussa, kun Sirius kertoo totuuden Peterin joukkomurhasta. Siriuksen sanat iskeytyvät lukijan ymmärrykseen jo ihan tarpeeksi kovalla voimalla, mutta Peterin ulkonäön kuvailu ja hänen olemuksensa… eieiei. Liian vastenmielistä!

3. Dolores Pimento - Vihdoinhan se sieltä tuli! Pimennon vihaamista ei varmaankaan edes tarvitse perustella. Hänen pahuutensa tulee ilmi viimeistään silloin, kun hän käskee kirjoittamaan ”En saa valehdella” käisvarteensa omalla verellään… hrr. Kun Pimento ottaa koulun valtaansa Dumbledoren lähdettyä pakosalle, hän antaa Voron käyttää niitä kaikkia mahdollisia piiskoja ja sen sellaisia. Ihana koulu oli kyllä silloin ☺️ Jos joku vieläkin väittää Pimennon olevan hyvä ihminen… Hyvää ei seuraa.

4. Voldemort - oho, hän löytyy vasta täältä. No, se johtuu ehkä siitä, että Voldemort on jotenkin niin itsestäänselvä osa tarinaa, etten ainakaan mä mieti hänen tekosiaan niin paljon. En mä tiedä. Hän on kuitenkin paha. Sitä ei tarvitse edes selitellä.

5. Mundungus Flecher - Sanokaa muuten, jos kirjoitan näitä nimiä väärin. En  nimittäin viitsinyt Googlettaa jokaista läpi, joten kirjoitusvirheitä saattaa löytyä 🙃 

Kuitenkin, asiaan. Tiedetään, että Mungus on vain pikkurikollinen. Tiedetään, tiedetään. Silti. Hän varastaa Siriuksen ja Harryn tavaroita ilman lupaa ja myy niitä eteenpäin! Hänelle on sanottu siitä monta kertaa. Hän tekee sitä silti! Voisi luulla, ettei jonkun pienen työn hankkiminen vaikkapa Säilä & Imupaperissa olisi niin hankalaa. Silti monen mielestä Mundungus on vain pikku likatahra, josta ei tarvitse välittää, uskon sen. Jotenkin hän vain menee mulla tunteisiin…

Tuvat

Jotenkin mun pää on nykyään sillä tavalla, että mulla ei oikeastaan ole vain yksiä inhokki- tai lempparitupia. Korpinkynsi ja Puuskupuh on tällä hetkellä ehkä vähän ”paremmat”, mutta toki pidän Rohkelikosta ja Luihuisestakin paljon. Siihen saattaa myös hitusen vaikuttaa se, että Draco ei vaan tällä hetkellä ole ihan mun lempparien joukossa… Rohkelikko vaan ei vedä enää niin paljon. Sitä on hypetetty koko kirjasarjan ajan ihan täysillä, ja joskus vaan tulee se aika, kun siihen alkaa kyllästymään.

Oma tupani on lukuisten testien mukaan Korpinkynsi (joka saattaa ehkä hieman vaikuttaa Korpinkynnen nousemiseen tupien lemppareissa, kröhmm), ja mä ymmärrän sen todella hyvin. Opiskelu on oikeasti välillä ihan hauskaakin, ja tieto - tieto on elämä. Elämä elämä elämä. 

En tiedä liittyykö tämä hirveästi aiheeseen, mutta mun mielestä se, että Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen pääsee ratkomalla arvoituksen, on tooooosi hyvä yksityiskohta. Se tekee Korpinkynsistä jotenkin vielä salaperäisempiä ja… Sori, mä oon oikeasti tosi huono selittämään kaikkea, mutta se on vaan niin ihana 💛

Puuskupuh taas - He ovat kirjojen perusteella ihan tosi rentoja, mukavia, avuliaita ja kilttejä. Ainakin mulle tulee sellainen fiilis. Mä voisin hyvin kuvitella, että jos tuvilla olisi enemmän mahdollisuuksia tutustua keskenään, mulla voisi oikeasti olla monta hyvää ystävää Puuskupuhissa. Ainakin yhteisillä tunneilla musta olisi kiva viritellä jonkinlaista keskustelua heidän kanssaan. Ootteko muuten huomanneet, että mä oon käyttänyt tässä postauksessa ainoastaan keltaisia emojeita? 🌻 

Lempioppiaineet

Jos olisin Tylypahkassa, lempioppiaineeni olisi varmaankin loitsut, muinaiset riimut tai muodonmuutokset. Taikuuden historia voisi olla myös hauskaa, jos opettajana ei olisi kuuluisa professori Binns… 

Loitsut olisivat ehkä kuitenkin kaikista paras aine, sillä niiden opettaja, professori Lipetit, on sattumoisin myös Korpinkynnen tuvanjohtaja. Lisäksi loitsut kuulostavat oikeasti tosi kiinnostavilta, ja olisi siistiä oppia suojeliuksen tekeminen 🙃

Muinaisten riimujen opettaja oli ainakin Wikipedian mukaan Bathsheda Baggling, mutta en muista, että häntä olisi milloinkaan mainittu kirjassa, joten hänestä en osaa sanoa oikeastaan mitään. Oppiaineena muinaiset riimut kuulostavat kuitenkin tosi milenkiintoisilta, ja uskon, että niitä voisi olla hauska tulkita ihan muutenkin vaan.

Muodonmuutokset kuulostavat myös hauskoilta, ja kaikenlainen muuttuminen ja esimerkiksi animaagit on kiehtonut mua ihan lukemisen alusta asti. Tylypahkassa ollessa aikaa ei välttämättä kauheasti riittäisi animaagiuden harjoitteluun, mutta olisi se kyllä silti tosi siistiä!

Inhokkioppiaineet

Inhokkiaineet taas - niissä on selkeä järjestys. Osa riippuu ehkä opettajasta, osa oppiaineen sisällöstä… No, se riippuu aika paljon. Luultavasti meillä kaikilla on kuitenkin yhteinen inhokki…

1. Ennustus - Kyllä, siinähän se on heti ensimmäisenä. Punurmiota on haukuttu kirjoissa suhteellisen paljon huonoksi opettajaksi ja huijariksi, ja mä olen yksinkertaisesti aivan samaa mieltä. Ennustustunnit olisivat aivan turhia, sillä en mä edes haluaisi teitää, jos mulle tapahtuisi tulevaisuudessa jotain kamalaa. Mä vaan pelkäisin koko ajan tulevaa ja unohtaisin nauttia elämästä.

2. Taikajuomat - Noh, Kalkaros opettajana ei välttämättä olisi kovin mukava kokemus. Mä olen aika herkkä ihminen, ja kaiken koulustressin päälle ei ehkä kuitenkaan olisi kovin hauskaa saada haukkuryöppyjä ja solvauksia niskaan siitä, kuinka huono ja epäkäytännöllinen on. Muutenkin taikajuomat vaikuttavat hieman hankalalta, joten… Jätetään toiseen kertaan ☺️

3. Numerologia - Suurin syy tähän on se, että numerologian tunneilla pitää muistaa pitkiä numerosarjoja ulkoa. Kröhkröh, käsi ylös jo toistamiseen, joilla on yhtä huono muisti, kuin mulla 👋 Joo. Luultavasti reputtaisin vähintään puolet kokeista, ja saisin V.I.P:stä P:n. Ei kiitos.

Kirjat & elokuvat

Lempikirjani on ehdottomasti Liekehtivä Pikari. Toisena Salaisuuksien kammio, kolmantena Azkabanin vanki ja Feeniksin kilta, neljäntenä Puoliverinen prinssi, viidentenä Kuoleman varjelukset ja Viisasten kivi. 

Liekehtivässä pikarissa on huispauksen maailmanmestaruuskisat sekä kolmivelhoturnajaiset. Maailmanmestaruuskisoissa on koko ajan päällä ainakin mun mielestä hyvä fiilis, kunnes kisojen jälkeen pimeän piirto langetettiin taivaalle ja hauskanpito loppuikin sitten siihen. Mulla kuitenkin se hyvä fiilis kisoista jää hyvin mieleen sinne taustalle, vaikka jatkossa puhutaankin paljon pimeän piirrosta ja kaikesta häslingistä mitä tapahtui Harryn sauvan kanssa. 

Kolmivelhoturnajaisissa taas on taas yksi uusi asia opittavana velhomaailmassa, ja sen säännöt ja kolme koetusta ovat tosi mielenkiintoiset ja pitävät tosi hyvin jännitystä yllä. Oma lempikoetukseni oli ehdottomasti kolmas, viimeinen koetus: labyrintti. Labyrintissä oli kaikenlaisia vaaroja, jotka piti läpäistä, kuten Sfinksi, joka kertoi arvoituksen. Arvoitukseen saattoi joko olla vastaamatta, ja kääntyä takaisin, tai sitten saatoit vain sanoa vastauksen. Jos vastaus oli oikein, sfinksi päästi sinut eteenpäin, jos taas ei, se hyökkäsi kimppuusi. Harmi vain, etten muista, mikä se arvoitus oli…  Sitten tietenkin taas piti vähän latistaa tunnelmaa ja laittaa Voldemort tappamaan Cedric, joka ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen tapahtuma. Cedric oli ihana hahmo, ja ainoa huono puoli oli hänen näyttelijänsä elokuvissa. Kun on käyty läpi kaikki mahdolliset Voldemortin ruumiillistumisesta taisteluun Harryn kanssa ja sankarimme on taas turvallisesti takaisin Tylypahkan mailla, tapahtuu yksi koko kirjan mielenkiintoisimmista asioista: ”Villisilmä vauhkomielen” eli Bartemius Kyyry jr:n paljastuminen ja koko Voldemortin mahtava juoni. Se oli oikeasti tosi… en mä tiedä. Se oli tosi pelottavaa, mutta samalla jotenkin siistiä. Siis Kyyry jr. joi monijuomalientä varmaan joka ikinen tunti. Jotkut ovat selvästi valmiita menemään tosi pitkälle tavoitteidensa takia. Se tekee Kyyry jr:sta myös aika kiehtovan tyypin 🙃

Elokuvista en ole katsonut Kuoleman varjelusten kumpaakaan osaa, mutta sekin tulee tapahtumaan joskus, älkää huoliko! Tämänhetkinen lempparini on kuitenkin myös ehdottomasti neljäs (suuri yllätys), koska siihen on mun mielestä saatu hyvin ne elementit, mitä kirjoissakin oli, varsinkin ne maailmanmestaruuskisat. Kukaan ei varmaan vielä tajunnut, mutta ne oli mun mielestä ihan mAhTaVaT! Ainoa miinus oli Cedricin näyttelijän lisäksi (hän näyttää oikeasti ihan erilaiselta, kuin Cedricin pitäisi) on se, ettei sfinksikohtausta ollut leffoissa 😩

Muuta

Jos itse olisin Tylypahkassa, en luultavasti pelaisi Huispausta. Syy olisi se, että ne ryhmyt on oikeasti pelottavia. Kyllä, ne on pelottavia, vaikka mä juuri äsken hypetin täysillä huispauksen maailmanmestaruuskisoja. En mä halua että sellainen tekee mun naamasta ikuisesti epämuodostuneen. Katsomossa kuitenkin kannustaisin ihan täysillä, mutta jos joku ryhmy lentäisi läheltä, kumartuisin kyllä väistämään. Maailmanmestaruuskisoissa mä olisin ehdottomasti Bulgarian puolella, Krum on paras 💛

Lemmikkini olisi todellakin Kissa. Rotta - vaan ei. Se alkaisi vain haisemaan, sillä en osaisi pestä sitä kunnolla ja jonkun kissa kuitenkin söisi sen. Pöllöt taas eivät ole niinkään seurallisia, ja vain lentelisivät tai nukkuisivat kaiken aikaa… Kissa siis. Ja Kissat & Kirjat, siitäkin voi päätellä jotain 😌

Tylyahossa lempikauppani olisi luultavasti Sekon pilapuoti. Yleensä en niin paljon keppostele, mutta voisihan siitä innostuakin, kun puoti kuulemma jopa ”täyttää Fredin ja Georgen villeimmätkin unelmat”. Kolmessa luudanvarressa olisi varmaan myös kiva käydä joskus kermakaljalla, jos vain tietäisin miltä se maistuu…

Ihanaa, kun jaksoit lukea postauksen loppuun! Ensimmäinen kommaaja saa kermakaljaa 🍺 Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, joten jossain vaiheessa saattaa ilmestyä jonkinlainen toinen osa - milloin se tulee, siitä ei tietoakaan? Kertokaa ihmeessä kommenteissa myös teidän lempparihahmot ja oma tupanne 💛