Keskusteluja, kipua, kyyneliä #1
Oli me kolme,
oli me kaksi,
nyt on vain te kaksi.
Pian mä löydän itseni
taas tuijottamassa
Whatsappin "paikalla viimeksi"
-kohtaa, jotta
huomaisin teidän molempien
olevan paikalla,
kirjoittavan toisillenne.
Avaan toisen teistä
keskustelut,
viimeisin viesti
lähetettiin kuukausi sitten.
Se on
minulta.
Eikä koko roska edes
mennyt perille.
Olet tainnut
blokata minut,
jottet joutuisi kuuntelemaan
ainaista
valitustani.
Spotifysta
löydän vain Escapismin ja
muita biiseja kuunneltavaksi
keskiyön ja ensimmäisten auringon säteiden
välissä.
Kipu on
liian kova, tehtäväksi
mitään.
Voimia riittää
vain makaamiseen,
hyperventiloimiseen,
elämiseen.
Hädin tuskin.
Kyynel,
kyynel toisen perään, niin
etten enää tiedä,
kuinka monta niitä
on tullut.
Ehkä kymmenen,
ehkä sata.
Ehkä miljoona.
Puhelin piippaa.
Olin tarkastanut
puhelimen niin monta kertaa,
etten enää
välittänyt.
Se et ollut ollut sinä.
Se ei ollut ollut
hän.
Muulla
ei ole väliä.
Oii vau. VAU. Niin kaunis ja samaistuttava! 🖤 Mä en nyt osaa kaivella tästä mitään negatiivista, joten jätetään tähän. :)
VastaaPoistakiitosss <3
PoistaOlipa tunteikas. Ihan tuli sellainen olo, että pitäisi päästä halaamaan. ❤️
PoistaHalit on ihania niin kuin säkin <33
PoistaHyvin lupaava alku, mutta jotenkin päähenkilön ajatukset tuntuvat jäävän etäisiksi? Tai sitten se on vain väistämätön seuraus tuosta väsymyksen kuvauksesta... No, pitääpä mennä lukemaan seuraava osa :)))
VastaaPoista