Surunhauras, lasinterävä

Kuva: Pixabay

Heiii!💚

Tällainen pieni ”ilmoitus” tähän väliin ennen kunnollisia alkuhöpinöitä. Elikkäs, mulla on tulossa tosi kiireinen viikonloppu (yökylä kavereiden kanssa + toinen paljon aikaa ja jaksamista vievä homma), ja olisin halunnut väsätä teille jonkun tarinan, mutta siihen ei valitettavasti ollut aikaa. Tämä arvostelu on varastoon kirjoitettu, mutta toivottavasti teitä ei kovasti haittaa, kun tulee jo toinen ei-tarina postaus peräkkäin. Anteeksi kovasti tästä, kirjoittelen ensi viikolle jotakin, jos vain suinkin ehdin :)

****

Luin suunnilleen 2 viikkoa sitten loppuun kirjan, joka on - yllätys yllätys - suomalaiselta kirjalijalta. Hyvin erikoista minulta, sillä viimeisin Suomalaisen kirjailijan kirja, jonka luin, taisi olla... No, se oli Minä vastaan marraskuu, jonka luin syyskuussa, mutta sitä edellinen kirja on luultavasti jokin Lasse-Maijan etsivätoimisto tai jotakin vastaavaa. Hups :)

Tänään siis joka tapauksessa vuorossa esittely kirjasta Surunhauras, lasinterävä, joka on itseasiassa kertaalleen tainnut vilahtaa Olivian lukupäiväkirjassakin sen aloitusaikoina. 

Rauhallisia lukuhetkiä!🍀

Perustiedot

Kirjan nimi: Surunhauras, lasinterävä
Sarja: -
Kirjailija: Siiri Eroranta
Kustantaja: WSOY
Arvosana 9,5/10
Sivumäärä: 473
Ikäsuositus: Sopivinta lukemista 11-25-vuotiaille seesteisen, mutta silti tapahtumarikkaan kirjan etsijöille.

Kuvaus

Kirja alkaa Surukauriin saarilta, joilla asuvat suunnilleen puolet kirjan päähenkilöistä. (Jokaisella kirjan luvulla on oma kertoja, eli kaikki tapahtumat eivät kerro yhden henkilön elämästä.) 

Surukauriin saarilla elää ihmisten ja muiden eläinten lisäksi surukauriita, jonkinlaisia pyhiä eläimiä, jotka saarelaisten mukaan osaavat kertoa, kuinka paljon surua kukin tulee elämänsä aikana kohtaamaan. Jokainen saarelainen viedään 6-vuotiaana niitylle, jolloin surukauris ilmestyy sinne myös. Mitä pidemmäksi aikaa surukauris jää, sitä enemmän surua tämä henkilö kohtaa. Joidenkin kohdalla kauris vain vilahtaa ja juoksee sitten pois, toisille se jää moneksi tunniksi. 

Pienelle Uli-pojalle kauris jää aina seuraavaan auringonnousuun saakka, ja Uli kirjoittaa pullopostin, jossa hän pyytää saajaa hakemaan hänet saarilta. 

Kaukana aavan meren takana sijaitsee Sidrineian niemimaa, Sarastuksen palatsi ja niiden hallitsija Lasinkirkas prinsessa Sadeia. Vasta 16-vuotias yksinvaltias saa kuulla ennustajakauriista kaukana vetten tuolla puolen, ja alkaa suunnitella uusia siirtojaan niemimaan hyväksi.

"Eniten hän oli odottanut näkevänsä valtaistuimen, ja siinä se nyt oli hänen edessään. Sidrineian niemimaan ensimmäisen hallitsijan, lasipuhallusperinteen aloittajan, itsensä kuningatar Sidrineian valmistama lasinen valtaistuin, jonka selkänoja kohosi hallitsijan pään yläpuolelle kuin vehreä, läpikuultava kukkaistiheikkö." - Surunhauras, lasinterävä, luku 2: Sarastuksen lasinkirkas palatsi.

Plussia ja miinuksia

+ Kirjan hahmot olivat monipuolisia, ja heidän elämäänsä oli mukavaa seurata juuri siksi. Mikään hahmo ei ollut aivan koko ajan vihainen tai iloinen ja kaikelle hahmojen taustatarinoista heidän nykyiseen käyttäytymiseensä löytyi selitys. 
+ Mulle tuli tätä kirjaa lukiessa aina tosi rauhallinen fiilis, joka saattoi myös johtua siitä, että tässä kirjassakin asioissa edettiin suhteellisen rauhalliseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan liian. Rauhallista, muttei tylsistyttävää.
+ Kansien sisäosista löytyy kartat, ja nehän on aina plussaa! 🌿
+ Kirjan tapahtumapaikat ja niiden kuvailu olivat oikeasti i-ha-nat (paitsi tietenkin ne, joista ei olla haluttu tehdä ihania...)! Tosi kaunista ja hyvin muotoiltua kieltä löytyy <33

- Kuvailu oli siis erittäin onnistunutta, mutta Sidrineian niemimaa jäi mulle vähän arvoitukselliseksi paikaksi, sillä esimerkiksi siellä sijaitsevista Saippuakortteleista ei kirjassa kauheasti kerrottu, tai sitten se kohta ei vaan jäänyt mieleen.

Tämä kirja-arvostelu tehtiin nyt pikkuisen erilaisella pohjalla kuin aiemmat, vaikka suunnilleen samat asiat täältäkin löytyy. Koitan kehittää näitä aina parempaan suuntaan, (kuten kaikkea muutakin täällä, haha) joten palaute on ihmeessä tervetullutta! Ensimmäinen kommaaja saa tällä kertaa palkinnoksi omenan 🍏