Keskusteluja, kipua, kyyneliä #4

Kuva: Pinterest

Moi 🍓 Tänään viimeinen osa tätä jatkotarinaa / jatkosäetarinaa, joten kertokaa mielipide kommenteissa - huono, hyvä, mitä parannettavaa, missä on onnistuttu? Seuraavaksi postaukseksi voisi lupailla vaikkapa vihdoin ja viimein pahasti myöhässä olevia olettamuksia! Nauttikaa <33

Puhelin värähtää.

WhatsApp, yksi

uusi ilmoitus.

💔.

Se, mitä mä olin aikaisemmin

itse lähettänyt, ei ollut

mitään kovin kummoista. 

Moi, miten 

menee nykyään?

Haluisitko joku päivä

hengata koulun jälkeen?

Vastauskaan ei ollut 

ihmeellinen, mutta mulle

se oli.

Menee ihan 

ok, koulujuttuja vaan on 

ihan liikaa. Ja voitaishan

me vaikka mennä 

Starbucksiin joskus :)

Sä ihan oikeasti

vastasit mulle.

Kaiken tän jälkeen mulla

on ehkä vielä mahdollisuus.

Ehkä.

Kaikki ei 

varmastikaan

tule menemään niin kuin viimeksi, mutta

se on ihan hyvä. 

Viime kerralla se 

oli liian ihanaa,

liian täydellistä

päättyäkseen hyvin. Me 

ei olla satuprinsessoja,

ei olla satuprinssejä,

ei olla satukuninkaallisia. 

Me ollaan normaaleja,

ja jonain päivänä, jos me

niin päätetään, meistä voi tulla

supersankareita.

Sankareita, jotka pelastaa itsensä.

Koska joskus herää tajuamaan, että

siinä vieressä ei ole auttajaa,

ketään, joka

voisi helpottaa.

Silloin pitää 

toimia itse ja ottaa

eka askel kohti tulevaa.

Varmasti mulle tulee 

vielä niitä päiviä,

jolloin makaan yksin sängyn pohjalla

itku kurkussa odottamassa, että

paha olo lähtee.

Silti tää on eka askel

ja toinen tulee kyllä.

Ei nyt, mutta

joskus vielä.

Nousen ylös, pakkaan repun

siltä varalta, että huomenna

on hyvä päivä.

Matikkaa, bilsaa,

suomenkieltä, maantietoa,

enkkuabilsaauskontoa.

Penaali lojuu

jossakin huoneen nurkassa.

Kaivan sen esiin, heitän sen reppuun.

 

Ehkä mä vielä joskus 

onnistun pääsemään pois mun kierteestä

ja mun elämä on aina

tällaista.

***

Kaksi kuukautta.

Siitä, kun mä

aloitin uuden elämän

ja laitoin viestin.

Sulle.

Me ei olla parhaita

kavereita, ehei,

paitsi että sä 

olet mulle, koska 

ei mulla muita 

kavereita ookkaan.

Tullaan 

ihan ok toimeen,

joskus viestitellään läksyistä

ja muusta

ja joskus mennään latelle

Starbucksiin.

Elämä voi kääntyä 

päälaelleen,

jos sille antaa 

mahdollisuuden.

Suunta voi olla

hyvä tai paha.

Mutta mitä jos 

se onkin hyvä?

Ekalle kommaajalle vesimeloni: 🍉