Keskusteluja, kipua, kyyneliä #4
Moi 🍓 Tänään viimeinen osa tätä jatkotarinaa / jatkosäetarinaa, joten kertokaa mielipide kommenteissa - huono, hyvä, mitä parannettavaa, missä on onnistuttu? Seuraavaksi postaukseksi voisi lupailla vaikkapa vihdoin ja viimein pahasti myöhässä olevia olettamuksia! Nauttikaa <33
Puhelin värähtää.
WhatsApp, yksi
uusi ilmoitus.
💔.
Se, mitä mä olin aikaisemmin
itse lähettänyt, ei ollut
mitään kovin kummoista.
Moi, miten
menee nykyään?
Haluisitko joku päivä
hengata koulun jälkeen?
Vastauskaan ei ollut
ihmeellinen, mutta mulle
se oli.
Menee ihan
ok, koulujuttuja vaan on
ihan liikaa. Ja voitaishan
me vaikka mennä
Starbucksiin joskus :)
Sä ihan oikeasti
vastasit mulle.
Kaiken tän jälkeen mulla
on ehkä vielä mahdollisuus.
Ehkä.
Kaikki ei
varmastikaan
tule menemään niin kuin viimeksi, mutta
se on ihan hyvä.
Viime kerralla se
oli liian ihanaa,
liian täydellistä
päättyäkseen hyvin. Me
ei olla satuprinsessoja,
ei olla satuprinssejä,
ei olla satukuninkaallisia.
Me ollaan normaaleja,
ja jonain päivänä, jos me
niin päätetään, meistä voi tulla
supersankareita.
Sankareita, jotka pelastaa itsensä.
Koska joskus herää tajuamaan, että
siinä vieressä ei ole auttajaa,
ketään, joka
voisi helpottaa.
Silloin pitää
toimia itse ja ottaa
eka askel kohti tulevaa.
Varmasti mulle tulee
vielä niitä päiviä,
jolloin makaan yksin sängyn pohjalla
itku kurkussa odottamassa, että
paha olo lähtee.
Silti tää on eka askel
ja toinen tulee kyllä.
Ei nyt, mutta
joskus vielä.
Nousen ylös, pakkaan repun
siltä varalta, että huomenna
on hyvä päivä.
Matikkaa, bilsaa,
suomenkieltä, maantietoa,
enkkuabilsaauskontoa.
Penaali lojuu
jossakin huoneen nurkassa.
Kaivan sen esiin, heitän sen reppuun.
Ehkä mä vielä joskus
onnistun pääsemään pois mun kierteestä
ja mun elämä on aina
tällaista.
***
Kaksi kuukautta.
Siitä, kun mä
aloitin uuden elämän
ja laitoin viestin.
Sulle.
Me ei olla parhaita
kavereita, ehei,
paitsi että sä
olet mulle, koska
ei mulla muita
kavereita ookkaan.
Tullaan
ihan ok toimeen,
joskus viestitellään läksyistä
ja muusta
ja joskus mennään latelle
Starbucksiin.
Elämä voi kääntyä
päälaelleen,
jos sille antaa
mahdollisuuden.
Suunta voi olla
hyvä tai paha.
Mutta mitä jos
se onkin hyvä?
Ekalle kommaajalle vesimeloni: 🍉
Ihanan toiveikas ja joo - ihanaa, että tässä oli onnellinen loppu! 💞
VastaaPoistaKiva, että onnellinen loppu oli hyvä, itseä se nimittäin vähän arvelutti... Kiitos kommentista ❤️
PoistaTosi kivasti kirjoitettu! Toi toiveikkuus on niin ihana. 💚
VastaaPoistaKiitos paljon kommentista! Hyvä, että toiveikkuus toimi, aluksi en itse oikein arvostanut sitä. Nyt tarkemmin mietittynä se kyllä sopii tähän ihan hyvin. Kiitos vielä, kun oot kommannut K & K:hon niin aktiivisesti, arvostan! ❤️❤️
PoistaToiveikkuus on tavallaan kiva, mutta tavallaan se menee vähän överiksi - jos se lopulta onnistui noin helposti, mitä alun perin oli edes tapahtunut? Eli suomeksi sanottuna taustoja olisi voinut olla enemmänkin. Sujuvaa tekstiä, mutta ehkä tapahtumat vähän polkivat paikoillaan.
VastaaPoista