Takakansitekstejä

Kuva: Pinterest


Heiiii, ihana nähdä taas! 🤍

Yhtä sanataideharjoituskirjaa lueskellessani mulle pomppasi silmiin tehtävä, jonka idea oli kirjoittaa takakansiteksti jollekin kirjalle, jota ei vielä ole olemassa. No, sitten kirjoittaminen alkoi, ja ajattelin, että näistähän voisi koota postauksen. Ja täällä me nyt ollaan :)

☆☆☆

12-vuotias Annalise on rikkaan ja maineikkaan yksinhuoltajaperheensä nuorimmainen. Elämä isossa kartanossa on leppoisaa, mutta välillä Annalisesta tuntuu, että tyhjät, suuret huoneet vain karmivat häntä.

Kun perheen isä lähtee taas kerran tärkeään työtapaamiseen, Annalise, tämän sisko Eleanora ja palvelija jäävät taloon kolmisin. Pian alkaa tapahtua kummallisuuksia: talon huonekalut alkavat siirtyillä paikasta toiseen kuin omasta tahdostaan ja ruokasalissa sijaitseva suuri peili käyttäytyy kummallisesti. Kaiken lisäksi tuntuu, etteivät Eleanora ja palvelija huomaa mitään. Onko Annalise tulossa hulluksi, vai tapahtuuko kartanossa oikeasti jotakin yliluonnollista?

☆☆☆

Helsinkiläisen lukion suosituin poika Julius on juuri kuollut syöpään, ja koulu ei tiedä mitä tehdä. Juliuksen ystävät yrittävät kamppailla kiitettävien arvosanojen kanssa samaan aikaan, kun raskas suru hyökyy päin. 

Aiemmin koulussa oppilaiden kesken vallinnut arvojärjestys on aivan sekaisin – tappeluita syntyy käytävillä lähes joka päivä, kun jokainen yrittää päästä hierarkian ylimmäksi. Koulun sulkemistakin mietitään jo, mutta se ei oppilaille käy. Taistelut muuttuvat yhä viekkaimmiksi, kun ne yritetään pitää muilta varjossa.

Samoihin aikoihin kouluun tulee uusi oppilas: maalta muuttanut August. Pian selviää, että August ei olekaan mikään tavallinen, tylsä poika. Miten koulun lopulta käy? Kuka pääsee arvojärjestyksen ylimmäksi, vai suljetaanko koulu?

☆☆☆

14.1.2018 klo 17:53

Sun on pakko nyt vaan kertoa. Tää on hätätilanne.
Mä en haluu saada elinkautista. Ei kiitos.

Ihan oikeesti, tästä riippuu ihmisen henki. Et sä 
voi tehä näin.
MÄ EN VOI SILLE MITÄÄN ETTÄ SUOSTUIT 
TÄHÄN JO!!

Sit mun vaan pitää mennä poliisin luo ilman 
todisteita ja toivoo et se uskoo.
Petturi.


26.9.2019 klo 20:17

Mä vielä etsin sut. Odota vaan. Ja silloin sä 
saat katua, mitä sä teit.

☆☆☆

Kun taivas on pimeimmillään, mutta tähdet loistavat kirkkaasti, on Viiman aika nousta ja aloittaa arvoituksen ratkaiseminen.

Viima on nuori kiharapää, joka toimii paikallisen poliisilaitoksen salaisena agenttina. Poliisilaitoksen päälikkö on Viiman setä, joka lupasi Viimalle harjoittelupaikan, jos tämä auttaisi ammattilaisia ratkaisemaan rikoksen. Eetu-sedän asenne ei ole kovin luottavainen, mutta sitä kovemmin Viima haluaa osoittaa, mihin pystyy.

Kun pikkukaupungissa tehdään suuri muurto pankkiin, eikä kukaan tunnu löytävän yhtä ainutta todistetta, Viima koittaa ratkaista arvoitusta. Onnistuuko Viima kuitenkaan, vai meinaako varas päästä pälkähästä kuin koira veräjästä?

☆☆☆

Clara on 11-vuotias ranskalainen tyttö, joka on saanut kutsun maineikkaaseen sisäoppilaitokseen Pariisissa. Clara asuu pikkukylässä suhteellisen kaukana pääkaupungista, mutta päätös on silti selvä: Clara lähtee oppilaitokseen saadakseen mahdollisimman hyvän koulutuksen. 

Pariisissa Clara saa paljon uusia ystäviä, ja välillä seikkailut käyvät melkein liiankin hurjiksi. Kerran Claran ystävä kuitenkin ehdottaa jotakin isompaa kepposta: Koulun säästöjen varastamista. Clara ei ole valmis lähtemään mukaan, eikä ystävyys välttämättä ole enää sen jälkeen ennallaan...

☆☆☆

Pikkukylän antikvariaattia hoitavat harmaahiuksinen vanha rouva Koskinen ja tämän ottolapsi Kuura. Eräänä päivänä kuitenkin tapahtuu jotakin odottamatonta.

Kesäkuun puolivälissä Kuura herää, eikä rouva Koskinen olekaan häärimässä antikvariaatin takana keittiössä ja keittämässä itselleen kahvia. Aurinko nousee pikkuhiljaa yhä ylemmäksi, mutta rouvaa ei edelleenkään näy missään.

Antikvariaatista alkaa katoilla myös kirjoja - Kuura ei vain millään ymmärrä, miksi. Onko kadonneilla jokin yhteys, vai onko kaikki vain huonoa tuuria? Arvoituksen selvittämistä ei myöskään auta se, että Kuuran varjoissa ollut menneisyys alkaa pieni pala kerrallaan paljastua…

☆☆☆

Tästä postauksesta tuli nyt ehkä vähän lyhyempi, mutta kiitos silti ooooooikein paljon, kun jaksoit lukea tänne asti! Ekalle kommaajalle onigiri: 🍙

<3

Kommentit

  1. Oii, mä rakastan tätä postausta 💗 Nämä kaikki ovat niin ihania!

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoisia!👍🏻 Lukisin ainakin suurimman osan, jos noi olis kirjoja. 😃

    VastaaPoista
  3. Miksi näitä kirjoja ei ole olemassa?? :D Toisen ja kolmannen lukisin ainakin tältä istumalta. Ja kaikkiin oli onnistuttu tiivistämään paljon mielenkiintoista asiaa, tykkäsin! <3

    VastaaPoista
  4. Eräs lukija...15.5.23

    Uu, nää oli oikeasti kiinnostavia! Luen heti, kun näistä kirjoitetaan ja julkastaan kirjat :D

    VastaaPoista
  5. Vauu 🤍 Kuten muutkin sanoivat, mäkin lukisin ehdottomasti suurimman osan. :D Tosi kiinnostavia ja nää voisi ihan oikeasti olla kirjojen takakansitekstejä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heips, Täällä Kastehelmi! Olisi ihanaa, jos kommentoisit, sillä palaute on suuri apu kirjallisessa kehittymisessäni. Niin positiivinen kuin negatiivinenkin käy, kunhan se on annettu ilman kiroilua tai rumaa kieltä. Kiitos, te kaikki upeat siellä! <33

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilmoitustaulu

Ideoita kirjoittamiseen

Tarinablogilaisten Vain elämää