Toteutuneiden haaveiden kesä #4 – Reissu mökille

Kuva: Pinterest 

Te ootte varmasti ihan yhtä innoissaan kuin mäkin; Toteutuneiden haaveiden kesä saa vihdoin neljännen jatko-osan!! 🌞

Nyt taas kesäaikaan mulla tuli hirveä into kirjoittaa tätä eteenpäin, joten nyt sitten ilmestyi tällaista! Nauttikaa <3

(Ilmoitustaululle ilmestymässä tämän kesän postauksista infoa tänään-huomenna.)


"Onhan kaikkien laukut autossa?" kuuluu isän ääni takaluukun läheltä.
"Joo", Juliet hihkaisee."On ne!"

Olemme lähdössä koko perheen kanssa mökillemme Keski-Suomeen, jossa tapaan taas myös mummin ja papan! Isä on juuri pakannut autoon kaikkien kassit viikon mökkireissua varten, ja jokainen on innoissaan kesän ensimmäisestä retkestä maalle. 

Isä tulee pelkääjän paikalle istumaan ja äiti käynnistää auton. Hän peruuttaa pihaltamme tielle ja lähtee ajamaan. Sylissäni oleva kirja meinaa tippua auton lähtiessä liikkeelle, ja puristan siitä tiukasti kiinni. Puhelimeni ja nappikuulokkeeni ovat auton ovessa olevassa lokerikossa, joten niillä ei ole vaaraa.

"No, mitäs te odotatte eniten mökillä?" äiti kysyy ajaessaan. 
"Mä ainakin haluan nähdä kanat", Juliet sanoo. Mummi ja pappa asuvat mökillä melkein vuoden ympäri, sillä he lähtevät pois vasta joulukuussa ja palaavat helmi-maaliskuussa. Sen takia mökillä on aina myös heidän kanansa. Niiden vieminen pois mökiltä ei myöskään ole iso juttu, sillä mummi ja pappa asuvat alle kymmenen kilometrin päässä mökkiä.

"Mä odotan kaikenlaisten lautapelien ja pelien pelaamista ja ulkona touhuamista", minä vastaan. "Ja uusien tanssisarjojen opettelemista sekä siltakaatojen tekemistä", lisään hymyssä suin. Kotona meillä on kylläkin iso piha, mutta nurmikko on sen verran ohutta, että en uskalla kokeilla kamalasti mitään uutta, sillä jos pääni osuu maahan, se sattuu jonkin verran. Mökillä on varmasti pehmein nurmikko, minkä olen ikinä tuntenut. Siellä voi kokeilla huoletta uusia akrobatialiikkeitä.

"Mä en malta oottaa päästä riippumattoon lukemaan kirjoja", isä kertoo. Hän on oikea lukutoukka. Nytkin hänellä on viikon mökkireissulle varmaankin vähintään 5 kirjaa. 
"Otitko sä Juliet muuten yhtään kirjaa mukaan?" isä kysyy arvaten Julietin vastauksen.
"No en tietenkään!" Juliet sanoo. "Miksi mä haluasin lomalla lukea, kun pitäisi rentoutua?" Kuulen, kun äiti mutisee puoliksi nauraen ratista: "Mun käsitys rentoutumisesta ei kyllä ole pihaa ympäri juokseminen."

Matka jatkuu hiljaisuudessa, ja avaan puhelimeni ja laitan kuulokkeet korviini. Avaan Spotify-listani, joka koostuu lähes kokonaan k-popista. Lempiyhhtyeeni on IVE, mutta myös esimerkiksi ITZY ja NewJeans ovat kivoja. Laitan soimaan After LIKEn, ja jalkani alkaa saman tien hytkymään musiikin tahdissa. Seuraavaksi vuorossa on Cheshire, Queencard ja The feels.

***

Katsahdan ikkunasta ulos, ja huomaankin näkeväni kaupunkiseudun sijasta niittyä ja metsää. Allemme on vaihtunut hiekkatie.
"Kohta ollaankin näköjään jo perillä!" yllätyn. "Kuinka monta minuuttia tästä menee vielä?"
"Vähän reilu kymmenen, kun nopeusrajoitukset ovat niin pienet", isä vastaa.

Juliet värittää värityskirjastaan hymyilevää Pinkie Pien kuvaa, kun hänkin nostaa katseensa ja kysyy: "Voitaisko leikkiä kuoppaleikkiä?"
"Miten sitä leikitään?" kysyn miettien, mitä Juliet on nyt keksinyt.
"Se on silleen, että koitetaan huomata mahollisimman monta kuoppaa tiessä, ja jos me päästään yli viidenkymmenen, me voitetaan", hän selostaa. Nyökkään suostumuksen merkiksi ja alamme etsiä kuoppia tiestä. 

Pian äiti huudahtaa, että olemme pian perillä, ja minä ja Juliet etsimme vielä viimeisen kuopan, jotta saamme 50 täyteen. Auto kääntyy sivutielle, ajaa vielä parisenkymmentä metriä eteenpäin, ja pysähtyy sittten. Olemme vihdoin mökillä!

Juliet ja minä napsautamme turvavyöt pois ja avaamme takapenkkien ovet samalla kun äiti ja isä tekevät saman edessä. Otan kirjani, kuulokkeeni ja puhelimeni syliini ja menen takakontin luo, jonka isä on jo avannut. Otan sieltä oman kassini ja ojennan vaaleanpunaisen repun toiselta puolelta tulevalle Julietille. Isä meni jo mökille, mutta äiti ei ole vielä ottanut tavaroitaan, joten jätän takakontin luukun auki. Lähdemme Julietin kanssa kävelemään talon ympäri mökin ulko-ovelle.

Mummi on meitä vastassa rappusilla. 
"Moikka Caroline ja Juliet, ihana nähdä teiät taas!" mummi huudahtaa. "Mennääs sisälle, niin voitte purkaa rauhassa laukut ja sitten voidaan ottaa vähän välipalajätskiä!" 

Menen hymyillen innosta hihkuvan Julietin kanssa olohuoneen läpi makuuhuoneeseemme. Huoneen molemmin puolin on kaksi sänkyä, joiden vierillä seisovat valkoiset yöpöydät. Yöpöytä on oikeastaan kuin yhden lokeron kaappi, jonne laitamme Julietin kassa vaatteemme. Sänkyjen pussilakanoissa ja tyynylinoissa on vaaleanpunaisia kukkia, joita löytyy myös huoneen ikkunaa reunustavista verhoista. Sänkyjen päädyissä ovat taulut, joihin on maalattu kissa kukkakedolla.

Lasken laukkuni oman sänkyni viereen ja alan nostella vaatteita auki olevaan yöpöytäkaappiin. Otin mukaan päälläni olevien beigejen collegeshortsien ja sinisen lyhythihaisen lisäksi siniset farkkushortsit, valkoisen naruolkaintopin, sinisen napapaidan, tummanvihreän pitkähihaisen ja mustat trikoot. Asettelen ne siististi viikattuna kaappiin alusvaatteideni kanssa. Laitan yöpöytäkaapin oven kiinni ja alan penkoa toista laukkuni taskua, johon olen pakannut bujon ja penaalin. Laukussa oli aiemmin myös matkalla lukemani kirja ja nappikuulokkeeni, mutta otin ne sieltä pois matkan ajaksi. Asetan siis kaiken äsken mainitsemani yöpöydän päälle ja työnnän kassini sängyn alle. Vien myöhemmin kylpyhuoneeseen hygieniatarvikkeeni. Sitten vilkaisen, mitä Juliet on saanut aikaiseksi. 

Hänkin on saanut vaatteensa laitettua jo yöpöytäkaapin oven taakse, mutta nyt hän on jäänyt tutkailemaan mukaan ottamaansa My little pony -värityskirjaa, penaalia ja vesivärejään. Hän kokoaa ne pinoon yöpöydälleen ja käännähtää minuun päin.
"Ootko sä valmis, niin voidaan mennä jätskille?"
"Joo, mennään vaan", vastaan.

Lähdemme Julietin kansa keittiöön, jossa mummi lappoo  jäätelöä kuuteen valkoiseen kippoon. Keittiöpöydällä hänen vieressään oli mansikoita. 

Ukki tallustelee haukotellen mummin kanssa jakamastaan makuuhuoneesta. Hänen kasvoilleen leviää kirkas hymy, kun hän huomaa minut ja Julietin. 
"No terveppä terve Juliet ja Caroline! Mää olin tossa vähän nokosilla niin en huomannu ku tulitte", ukki selittää. Juliet menee halaamaan ukkia ja minä käännyn mummin puoleen.
"Voiko siihen jätskin päälle siis laittaa mansikoita?" kysyn mummilta, joka on nyt saanut jäätelöt kippoihin. 
"Toki! Voi syödä mansikoilla tai ilman, oman mieltymyksen mukaan", mummi vastaa iloisesti. 

Pian isä ja äiti ovat saaneet järjestettyä omat tavaransa ja yhtyvät meidän jäätelöseurueeseemme. Nyt pöydän ääressä ovat kaikki kuusi.

"Hyvää mökkikauden aloitusta!" kaikki toivottavat.











Hyvää kesälomaa muuten kaikille! Kesäloman kunniaksi myös toka kommaaja saa jotain :) ...

Ekalle kommaajalle: 🥞
Tokalle kommaajalle: 🌻

Kommentit

  1. Kirjoittelija11.6.23

    Ihanan huoleton tarinanpätkä, josta kesätunnelma ja mökkifiilis välittyvät tosi hyvin!☀️ Odotan innolla, jos tämä jatkuu! :)
    PS. Löysin kirjoitusvirheen siitä lopusta ”Lähdemme Julietin kansa keittiöön…”

    VastaaPoista
  2. Voi mä rakastan tätä tarinaa! Ja hei, mä juuri eilen taisin ajatella tätä jatkotarinaa, kun kävin sun blogissa! Mutta anyways. Mun mielestä tämä on sellaista ihanan rentoa ja kevyttä lukemista. Tästä pääsee ihan lomafiilikseen! Voi mä rakastan tätä niin paljon 🤍 Ihanan realistinen tarina, joka ei ole hetkeäkään tylsä 🌻

    VastaaPoista
  3. Nalle_puh13.6.23

    Mä en muista oonko mä jo joskus kertonut tän, mutta nää tarinat muistuttaa ihan liikaa niitä tarinoita mitä mä kirjoitin joskus pari vuotta sitten:) Mut anyways ihana<3 niin kesäinen ja positiivinen tarina ilman juonta= parasta❤️

    VastaaPoista
  4. Ihana kesäinen tarina! Niin iloinen ja positiivinen! 💚

    VastaaPoista
  5. Olivia25.8.23

    Ensinnäkin, mulla on Queencardista jonkinasteisia traumoja, miksi sun piti mainita se 🥲🥲
    Ihan hyvä tarina tämäkin, mutta mä olen kyllä tykännyt muista THK-osista enemmän. Kivan rento kuitenkin :))

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heips, Täällä Kastehelmi! Olisi ihanaa, jos kommentoisit, sillä palaute on suuri apu kirjallisessa kehittymisessäni. Niin positiivinen kuin negatiivinenkin käy, kunhan se on annettu ilman kiroilua tai rumaa kieltä. Kiitos, te kaikki upeat siellä! <33

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilmoitustaulu

Ideoita kirjoittamiseen

Valkoisia ruusuja