Valkoisia ruusuja

Kuva: Pinterest

Kukkia. Kun kuulee jonkun pimpottavan ovikelloa kesälomalla kello 6 jotain, ei heti tulisi mieleen, että oven takana makaa kimpullinen valkoisia ruusuja. 

Nostan kukat unenpöppöröisenä maasta ja tutkiskelen kimppua hetkisen aikaa. Toivon, että niiden lähettäjä ei ole tarkkailemassa minua, sillä en ole mitenkään edustavan näköinen ylisuuressa vanhassa flanellipaidassa ja shortseissa, ilman meikkiä ja tukka takkuisella letillä.

Huikkaan kiitos jonnekin kaukaisuuteen ja suljen ulko-oven. Vien ruusut keittiön saarekkeelle ja kiipeän portaat yläkertaan vaihtamaan vaatteet. En enää saisi untakaan, joten turha takaisin nukkumaakaan on mennä. Nappaan tuolini selkänojalta crop topin ja farkut, jotka puen päälleni. Kiskottuani vaatteet ylleni istun pöytäni ääreen ja alan meikkaamaan. 

Äkkiä saan mahtavan ajatuksen. Meikkaan nopeasti loppuun ja kiirehdin takaisin alakertaan. Laitan itselleni pikaista aamupalaa; täytettyjä voisarvia. Leikkaan kaksi croissanttia auki ja asetan ne kaapista ottamalleni lautaselle. kaivan jääkaapista kinkkua ja salaattia ja työnnän ne aukkojen sisään. 

Istun pöydän ääreen syömään Pinterestiä selaillen. Voisarvet ovat oikeasti tosi hyviä. Koitan samalla muistella, mihin olen jättänyt hiusharjani, mutta luovutan pian, sillä tiedän etten tule muistamaan, ennen kuin nään sen jossakin.

Syötyäni laitan lautasen tiskikoneeseen ja avaan yöksi laittamani letin. Löydän kuin löydänkin hiusharjani eteisen lipastosta ja harjaan tukkani. Pesen myös hampaat, hieman tavallista nopeammin kylläkin. 

Kun olen saanut kaiken valmiiksi, nappaan kukat pöydältä ja haen pyöräni varastosta. Asetan kukat pyörän koriin ja lähden polkemaan pitkin katuja etsien vastaantulijoita. Niitä ei paljon ole, sillä tähän aikaan kukaan täysjärkinen ei ole jalkeilla (enkä olisi normaalisti minäkään). Kuitenkin ne onnekkaat, jotka päättivät nousta tänään aikaisin sängystä, saavat pikkuisen yllätyksen!

Suhteellisen pian vastaan tulee nainen, jonka ruskea tukka on sotkuisella nutturalla. Hänellä on päällään lyhythihainen kauluspaita ja puvunhousut, joten matkan määräpää on luultavasti joku tärkeä tapaaminen. Pysähdyn pyörän kanssa muutaman metrin päähän ja ojennan hänelle yhden ruusun kimpusta.

"Ota tämä, niin ehkä se tekee sun päivästä vähäsen paremman", sanon hymyillen.
"Oi kiitos", nainen vastaa, "olipa mukava yllätys." 

Hymyilen ja lähden pyöräilemään eteenpäin. Ajan asfalttitien loppuun ja tulen hiekkatielle, jota reunustavat ruohikko ja monet pensaat. Ajettuani muutaman kymmentä metriä eteenpäin vastaan tulee keski-ikäinen mies, jolla on tuuheat viikset ja sinisenharmaa lippalakki. 

***

Kun kello on noin kymmenen ja ruusuja jäljellä enää kaksi, pysähdyn kahvilalle ostamaan jotakin evästä. Laitan pyöräni hetkeksi oven vieressä olevaan pyörätelineeseen, mutta lukko ei sattunut mukaan, joten jätän pyörän hetkeksi ilman suojauksia. Tuskin kukaan huomaa mitään.

Astun kahvilaan sisään ja menen katsomaan seinällä olevan menun. Pullaa, jääkahvia, mustikkapiirakkaa, suklaamuffineja ja niin paljon muuta...

Siirryn tiskille jonka toisella puolella on myyjä valmiina ottamaan tilaukseni vastaan.
"Voisin ottaa yhden mansikkakakkusen ja jääkahvin", sanon myyjälle. Hän nyökkää ja kertoo hinnan ja minä maksan.
"Voit mennä pöytään odottamaan, niin me tuomme tilauksen", myyjä kehottaa. Kiitän ja lähden ulos etsimään jotakin hyvää paikkaa, sillä en jaksa olla sisällä aurinkoisella säällä. Löydän tyhjän kahden istuttavan pöydän ja lysähdän toiselle tuolille muiden asiakkaiden sekaan. Pöydästä näkee myös hyvin pyöräni, eli sitä on nyt hankalampi varastaa, kun saan mahdolliset yrittäjät itse teossa kiinni.

Pian lumoavan näköinen leivokseni tuodaan pöytään kahvin kera. Tartun lautasella olevaan lusikkaan ja maistan ensimmäisen palan kakkusta. 
"Mmmh!" huokaisen. Maistuu taivaalliselta. Seuraavaksi otan kulauksen jääkahvista. Sekin on täydellistä, juuri sopivan kylmää!

Kun olen saanut lautaseni ja mukini tyhjäksi, menen takaisin pyöräni luokse. Yhtäkkiä huomaan, että toisessa korissani olevista ruusuista on lappu, joka on kiinnitetty kukan varteen ja kieritetty sen ympäri. Irrotan lapun ja näen siinä olevan tekstiä.

Oot söpö :) Laita viesti **********

Pieni hymy leviää kasvoilleni. Tämän ruusun pidän itselläni. 

Nousen pyöräni selkään ja lähden polkemaan kohti lähellä sijaitsevaa puistoa. En ole yhtään varma, mutta minulla saattaa olla aavistus, että tunnistan numeron. 

Saavun puistolle, pysäköin pyöräni nurmikolle erään puun viereen ja asetun maahan vatsalleni kyynärpäiden varaan makaamaan jalat heiluen takana. Näppäilen lapussa lukevan numeron ja painan vihreää luuria. Odotan jännittyneenä, olenko oikeassa.

Muutaman piippauksen jälkeen joku vastaa.

"Moi, sä näköjään löysit mun viestin."