Kellotornin ikkuna

Kuva: Pinterest Hellouppa, nyt onkin kulunut aikalailla tasan viikko viimepostauksesta. Tänään ajattelin tupsauttaa tänne teidän nähtäville pitkästä aikaa rUnOn - wou, viime runosta onkin kulunut kokonaiset kolme ja puoli kuukautta, anteeksi mitä - joten ajattelin, että ehkä olisi hyvä hetki vihdoin korjata tämäkin asia! Kellotornin ikkuna Kävelen viimeiset askelmat kellotornin ikkunalle pienelle, sille, minkä halusimme joskus omaksemme. Sille, josta näkee kaiken mitä tarvitsemme: taivaan, kylämme, toisemme. Tunnen sydämesi sykkeen, sinä tunnet omani. Olemme vihdoin täällä, koittanut on odotettu hetkeni. Sinä teet sen mitä toivoin, mistä haaveilin, unelmoin illoin. Kumarrut lähemmäs, hiustesi suortuvat peittävät näkymän, painat huulilleni suudelman; hellän, mutta lämpimän. Nojaudut taaksepäin, näen onnellisen hymysi. Vain taivas vasten kauniita kasvoja, lupaan: Olet aina omani. - Umm.. Ei ehkä mikään paras, mutta voisin sanoa, ettei tämä ihan huonoimmastakaan päästä ole. Kommentointi