Tekstit

Kellotornin ikkuna

Kuva
Kuva: Pinterest Hellouppa, nyt onkin kulunut aikalailla tasan viikko viimepostauksesta. Tänään ajattelin tupsauttaa tänne teidän nähtäville pitkästä aikaa rUnOn - wou, viime runosta onkin kulunut kokonaiset kolme ja puoli kuukautta, anteeksi mitä - joten ajattelin, että ehkä olisi hyvä hetki vihdoin korjata tämäkin asia! Kellotornin ikkuna Kävelen viimeiset askelmat kellotornin ikkunalle pienelle, sille, minkä halusimme joskus omaksemme. Sille, josta näkee kaiken mitä tarvitsemme: taivaan, kylämme, toisemme. Tunnen sydämesi sykkeen, sinä tunnet omani.  Olemme vihdoin täällä, koittanut on odotettu hetkeni. Sinä teet sen mitä toivoin, mistä haaveilin, unelmoin illoin. Kumarrut lähemmäs, hiustesi suortuvat peittävät näkymän, painat huulilleni suudelman; hellän, mutta lämpimän. Nojaudut taaksepäin, näen onnellisen hymysi. Vain taivas vasten kauniita kasvoja, lupaan: Olet aina omani. - Umm.. Ei ehkä mikään paras, mutta voisin sanoa, ettei tämä ihan huonoimmastakaan päästä ole. Kommentointi

K&K:n synttärispessu!

Kuva
Kuva: Pinterest  Heiii ja KIITOS teille kaikille! K&K:n perustamisesta kului ihan muutama päivä sitten tasan vuosi, ja mä oon ihan fiiliksissä. Mä oon ollut täällä oikeasti nyt vuoden!  Mä oon saanut ihania ystäviä, korvaamattomia muistoja, sydäntä lämmittäviä kommentteja ja aivan huisisti näyttökertoja. Mä en osaa sanoa muuta kuin kiitos tästä kaikesta minkä te ootte mulle antaneet. Koska - niin kuin kaikki varmasti arvasikin - mä haluan juhlistaa tätä vuotta jotenkin, mä ajattelin koota teille nyt pienen tietovisan, joka koostuu kahdestakymmenestä K&K:ta koskevista kysymyksistä. Jotkut niistä on vähän hankalampia, toiset taas helpompia. (Ja vastauksethan tottakai voi tarkistaa täältä blogista, mutta mä luotan siihen, että te ette fuskaa!) Tarinaplaneetan taitavat kirjoittajat NEKKU ja Taco ovat tehneet tällaisen myös, toivottavasti heitä ei haittaa! Käy ihmeessä vilkaisemassa heidän visansa  tästä näin! Jos te olette valmiita, niin... Eiköhän aloiteta visailut! :D 1. kysymys:

Tekstejä pimeiltä illoilta

Kuva
Kuva: Pinterest Hellou! Sori taas vähän venähtäneestä postausvälistä. Aika on mennyt pitkälti Harry Pottereita kuunnellessa, ja joskus vaan on sellainen fiilis, että ei tee yksinkertaisesti mieli kirjoittaa. Mulle on itselleni helpoin kirjoittaa surullisista aiheista, ja silloin kun niistä kirjoittaa, joutuu asettamaan itsensä alttiiksi surulle ja tuskalle ja havainnoillistamaan sen olemassaolon.  Joo, sori, vähän syvällistä. :)  Mun oli tarkoitus julkaista tämä kolme päivää sitten, mutta mä tajusin, että eihän tämä ensimmäinen teksti riitä tarinapostaukseen yksinään. Runoissa on eri asia, mutta - tarinat on tarinoita. Niimpä mä siis kirjoitin toisenkin tekstin, ja niinkuin ajasta ehkä onnistutte päättelemään, motivaatio oli vähän - kröhöm - hukassa. Vielä ennen kuin alatte lukemaan, mä haluan sanoa, että mä en ole näiden kummankaan tekstin henkilö. En halua, että te kuvittelette niin. Tämä ei siis missään nimessä ole syytös, enkä väitä, että te olisitte niin tehneet, mutta mä en halua

Jotakin

Kuva
Kuva: Pinterest Heips kaikille, ja suloista joulua <33 Mä oon vihdoin ja viimein palannut mun tauolta, joten postausväli pitää ottaa puheeksi. Sanoisin sen olevan 6-8 päivää, eli koitan julkaista viikonloppuisin aina jotakin. Anteeksi kuitenkin jo etukäteen, sillä mä tiedän tulevani lipsumaan tästä jonkin verran :’) Ja sitten itse tarina. Varmastikin moni ajatteli suurinpiirtein näin: ”Helmi on varmaan keksinyt jotain jouluista luettavaa!” ”Sieltä tulee varmaan joku joulutarina.” ”Luultavasti Helmi on kirjoittanut jotain jouluista, kun se on sellainen jouluhypettäjä!” Kahteen ensimmäiseen ei. Viimeiseen ei, ja kyllä.  Mä tiedän, että te odotitte multa jotain jouluista, ja ehkä joku saakin tästä jotain jouluista väännettyä. Valitettavasti mä en kuitenkaan saanut teille mitään iloista Grinchin versiota (vaikka elokuva tässä kylläkin mainitaan). (Käykää lukemassa ilmoitustaulun (sille pitää muuten keksiä joku lyhyempi lempinimi, laittakaa ihmeessä ehdotuksia kommentteihin :D) viimeisin

Tarinablogilaisten Vain elämää

Kuva
Kuva: Pinterest Tervetuloa tarinablogilaisten Vain elämää -haasteen pariin, jonka ihmeellinen Ester on meille luonut!  Tarinablogien Vain elämää on aikalailla samalla idealla luotu, kuin samaa nimeä kantava tunnettu suomalainen TV-sarjakin, mutta laulujen sijasta kirjoitetaan tarinoita! Tarkempia ohjeita haasteesta löydät  täältä  :) Tähän postaukseen listaan siis jokaisen osallistujan päivän, ja linkkiä klikkaamalla pääsee itse päivän tarinaan. Ei muuta, kuin että hyviä lukuhetkiä, ja kiitos jokaiselle haasteeseen osallistujalle ja Esterille siitä, että saan olla mukana tässä <33 - NEKUN päivä (11.11.) - Annin päivä (18.11.) - Esterin päivä (25.11.) - Olivian päivä (2.12.) -Oonan päivä (9.12.) -Kastehelmin päivä (16.12.) P.S. Taukoni ei ole loppunut vielä, mutta osallistun tähän haasteeseen, ja julkaisen tarinat siihen täällä. Toivottavasti jaksatte vielä odottaa! <333  

Tauko

 Jep, siitähän sen oikeastaan näkeekin. Jään vähäksi aikaa tauolle. Blogin kirjoittamisesta oli jo jonkin aikaa tullut vähän sellainen pakko, enkä halua kirjoittaa väkisin. Välillä se on vaan hieman hankalaa tajuta, että kaikkia asioita ei tarvitse tehdä vain miellyttääkseen muita, itsellekin pitää antaa oikeuksia ja vapautta. Lisäksi vähän aikaa sitten mun elämään tuli muutoksia, joista en halua täällä kertoa. Ei, en edes kaikkein tärkeimmille ystävilleni täällä, sillä ne asiat ovat minun omiani, ja toivon, että kunnioitatte yksityisyyttäni. En vielä ollenkaan tiedä, milloin taukoni loppuu. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa ehkä kuukauden päästä, mutta luultavasti se kestää pidempään. Välttämättä tänne blogiin ei enää tule postauksia. Lupaan kuitenkin, että mihin tahansa ratkaisuun ajan myötä päädyn, ilmoitan siitä teille! Kyllä, voitte kysyä minulta, milloin taukoni loppuu, mutta 90% varmasti tulen vastaamaan, etten tiedä. Rehellisesti sanottuna itsellänikään ei ole mitään tietoa,

Kastehelmin vihkojen kätköissä

Kuva
Kuva: Pinterest Helou! Edellisestä postauksesta on taas kerran vierähtänyt jonkin verran aikaa, mutta on ihanaa taas postata tänne hyvällä mielellä jotakin.  Tässä postauksessa on joitakin tekstejä vihkojeni kätköistä, jotka olen vain jättänyt sinne ja sitten unohtanut. Jotkit näistä ovat vanhoista kirjoitusvihoistani, jotkut taas tämänhetkisestä. Tupa järven rannalla Hiivin kenenkään huomaamatta olohuoneeseen, jonka ikkunoista oli suora näkymä peilityynelle järvelle. Tarkkailin metsäisen rantapolun ja kotoisan olohuoneen yhdistymää ikkunan heijastuvasta pinnasta. Kuinka pienten puunlehtien siluetit osuivat vasten takan loimuavia liekkejä, miten liuskekivien ääriviivat piirtyivät sohvan ja värikkäiden huopien keskelle. Heijastus Kosketan  pintaa, ikkunan lasia. Odotan, odotan näkeväni pihakeinun, ruusut kuihtuneet. Sen sijaan näen tytön, joka hajoaa palasiin, pieniin siruihin. Sellaisiin ongelmiin joita kukaan ei koota osaa. Sitten tajuan. Tyttö olen minä. Kummitustalo Kokeilin varovas